Maunon kuulumisia ja Avec Tastula: Koirien pelastajat

Vuoden ensimmäinen postaus sisältää Maunon kuulumisia ja vinkin illan tv-ohjelmaan, joka todella kannattaa katsoa.

Kuva: Emmi Alhainen

Mauno on saanut nauttia eläkepäivistään suomessa lähemmäs 3,5 vuotta. Näihin eläkepäiviin mahtuu rutkasti ihania muistoja, joista erityisesti mieltä lämmittää kuinka paljon herra on rentoutunut ja rohkaistunut koko tänä aikana. Muistellaan usein niitä ensimmäisiä päiviä ja kuukausia, kun Mauno muutti meille ja oli tietenkin aluksi hieman stressaantunut ja ihmeissään kaikesta uudesta.

Mauno oli alusta asti rohkea, mutta samaan aikaan koko ajan varuillaan ja todella tarkkaavainen ympärillä tapahtuvista äänistä ja liikkeistä. Herra seurasi mua herkeämättä joka paikkaan kuljettaen leijonapehmoa mukanaan. Edelleenkin pikkarainen tepastelee mun perässä, jos ollaan jossain kylässä mutta kotona nukkuu rauhassa sohvalla tai omassa pedissään vaikka mä en olisi vieressä.

Kuva: Emmi Alhainen

Mauno on kuntoutunut kahdesta selkäleikkauksestakin todella hyvin ja juoksee mielettömiä spurtteja takapihalla ja pallon perässä - tai jos kuulee, että joku avaa nakkipaketin keittiössä. Seuraava isompi projekti tulee olemaan herran hampaiden hoito. Ylähampaat Maunolta puttuvat edestä kokonaan ja muutama muu hammas on poikki. Hammaskiveäkin on jonkin verran, joten nyt kun selkä on kunnossa ja virtsakivien leikkauksestakin on jo aikaa niin seuraavaksi on tosiaan sitten hampaiden vuoro.

Keväällä muutimme uuteen kotiin, jonne herra on kotiutunut hienosti. Takapiha ja läheiset lenkkipolut on koluttu moneen kertaan ja naapureilta satelee rapsutuksia. Mauno saa nauttia myös pikkaraiskoiran etuoikeuksista, kuten porukoiden luona sohvalla köllöttelystä, mummon ja vaarin luona kyläilystä (sinne kirmataankin muuten sellaista vauhtia, että ihan hirvittää -> siellä on aina kinkkua tarjolla) ja itse leivotuista koirien herkuista. Lisää Maunon aiempia kuulumisia ja seikkailuja löytyy täältä.

Kuva: Emmi Alhainen

Tänään aion olla telkkarin ääressä tasan kymmeneltä, sillä Yle:ltä tulee dokumentaarinen keskusteluohjelma nimeltä Avec Tastula. Tässä jaksossa käsitellään Rescueyhdistys Kulkurit ry:n Sallan ja Sinin elämää sekä sinnikästä työtä katukoirien auttamisen parissa. Maunokin on tullut Sallan kautta suomeen.

"Hylättyjä pentuja pellon pientareella, kymmenen koiraa sullottuna samaan häkkiin koiratarhalla - tervetuloa Romaniaan!

Avec Tastulan neljäs osa on muotokuva kahdesta koirille ja niiden hyvinvoinnille omistautuneesta naisesta. Salla Honkapään ja Sini Isakssonin perustama vapaaehtoisjärjestö Rescueyhdistys Kulkurit ry on kaksi ja puolivuotisen olemassaolonsa aikana tuonut yli kuusisataa katukoiraa Romaniasta Suomeen. Lisäksi Kulkurit steriloivat Romaniassa vuosittain lähemmäs tuhat koiraa ja kissaa. He ovat myös rakentaneet tarhan yli kahdelle sadalle koiralle.

Avec Tastula -ohjelmassa Maarit Tastula matkustaa Romaniaan pelastamaan katukoiria Sinin ja Sallan kanssa. Koiria liikkuu kaikkialla vapaana ja ne lisääntyvät nopeasti. Suurin osa kiinniotetuista koirista elää kunnallisilla koiratarhoilla odottamassa tappotuomiota. Salla kutsuu näitä tarhoja koirien keskitysleireiksi. "  Lähde: Yle.fi

Täältä voit lukea lisää ohjelmasta.

AVEC TASTULA TV1 perjantaina 2.1.2015 klo 22.00, uusinta sunnuntaina 4.1. klo 17.10. Katsottavissa myös Yle Areenassa.

15 kommenttia

  1. Ihana Mauno, oikein sydäntenmurskaaja ♥
    Kuulostaa mielenkiintoiselta ohjelmalta, mutta saas nähdä saanko katsottua... Mua alkaa aina vaivaamaan tuollaiset asiat enkä saa mielenrauhaa pitkään aikaan. Nyt olen lievittänyt "huonoa omaatuntoa koska en voi pelastaa kaikkia maailman koiria" sillä että olen lahjoittanut mm. Romanian kulkukoirille rahaa.
    Miksi kaikki eivät voi olla kuin me, ja oikeasti välittää ja rakastaa lemmikkejään...?! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kuvat menikin just vaihtoon kun löysin koneelta noi ihanat kuvat Maunosta. Ohjelma tosiaan vaikuttaa tosi kiinnostavalta, vaikka tietäähän sen jo etukäteen että kyyneleiltä ei vältytä. Mä mietin vieläkin välillä sitä päivää, kun hain silloin meidän Maisan sieltä viron koiratarhalta. Siitä on jo aikaa, mutta ei sitä näkyä unohda koskaan. Onneksi tosin virossa on nykyään tilanne jo paljon parempi katukoirien osalta ja pitkäkestoisesta työstä on selkeästi ollut apua.

      Romaniassa suurin osa suhtautuu vaan niin täysin eri tavalla koiriin kuin me täällä suomessa. Onneksi kaikki halukkaat voivat auttaa jollakin itselleen sopivalla tavalla. ♥

      Poista
    2. Se Maisan haku ja Viron tarha oli huvipuisto Romanian vastaaviin verrattuna. :(
      Onneksi tosiaan Viron tilanne on nykyään parempi. - Mama P.

      Poista
    3. Totta! Siellä sentään oli melko puhtaat tilat, katto pään päällä ja vettä juomakupeissa. Silti sitä koki itsensä niin avuttomaksi, kun ei voinut auttaa niitä kaikkia yksinäisiä kopeissaan makaavia koiria. Tilanne tosiaan nykyään huomattavasti parempi ja tarhalla ei ole enää läheskään sellaista tunkua kuin ennen :)

      Poista
  2. Kyyneleitä tullaan vuodattamaan tämän dokkarin äärellä, mutta uskoisin, ettei nähdä mitään siitä kamalimmasta ja järkyttävimmästä puolesta?! Siksi minä uskaltaudun katsomaan ja mielenkiinnolla seuraan tietenkin Sallaa ja Siniä Tastulan kera. Ihana lukea Nanne, että olet omalta osaltasi auttamassa..tehdään kaikki se mitä me voidaan. Pienetkin asiat ratkaisee ja auttaa. Itse olen elokuusta lähtien pitänyt ystäväni kanssa kirppispöytää Romanian koirien hyväksi http://www.pafiry.net/ (https://www.facebook.com/pages/Pro-Animals-Romania/169207209769064?fref=ts) ja olemme omien ja lahjoittajien turvin tilittäneet jo mukavasti apuja eteenpäin. Homma jatkuu niin kauan kuin tavaraa ja ostajia riittää. :)

    Maukan touhuja on ihana seurata ja se onkin yksi onnekkaista, jonka elämä on täysin muuttunut. <3

    -Mama P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä ne kaikista kamalimmat jutut taitaa jäädä tästä tv-versiosta pois. Mun mielestä on kans aina yhtä ihanaa kuulla, kun ihmiset auttavat joko lahjoittamalla tavaroita hyväntekeväisyyden kautta tai sitten suoraan apua tarvitseviin kohteisiin.

      Toi teidän kirppis-juttu on ihan mahtava! Tavaraa on ainakin tähän mennessä tullut ilmeisen hyvin siihen pöytään :)

      Kyllä sitä usein tulee mietittyä, et miten paljon paremmat oltavat kaikilla niillä onnekkailla kodinsaajilla oikein on :') ♥

      Poista
  3. Vau ihan mielettömän kaunis Mauno ja itseäni kovasti kiinnostava postaus. Kiitos ohjelma vinkistä. Aion ehdottomasti katsoa. Kurkista jos jaksat minun Annukan kuva. Löytyy viimeisimmästäkin kirjoituksestani. Meillä on myös kaikennäköistä nähnyt koira, joka päätyi minulle seitsämän vuotta sitten kiertolaisuuden jälkeen. Nykyään rouva on jo vanhempi ja emännän silmäterä, kuin myös emäntä on hänen ehdoton silmäterä. Kyllä lemmikit näyttää uskollisuutensa, kun on joku kenelle uskoutua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hei kiva kun kommentoit, täytyykin käydä katsomassa Annukan kuvia sun blogissa :) Maunokin on jo vähän vanhempi pappa, vaikka tarkkaa ikää voikin vain arvailla. Täällä saa rauhassa viettää eläkepäiviään :)

      Poista
  4. Kiitos ohjelmavinkistä, olisi varmaan mennyt ihan ohi ilman tätä! :)

    VastaaPoista
  5. Maunokainen on onnekas, kun pääsi teidän perheeseen! <3 mä elän nykyään omassa onnellisessa kuplassa ja koitan vältellä ikäviä juttuja, jotka kertoo eläimistä tai lapsista. Ne tuntuu vievän (muutenki huonot) yöunet! ...jos koittaisin keskittyä vaan ohjelman positiiviseen puoleen, niin uskaltaiskohan kattoo..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaikki uuden hyvän kodin saaneet ovat tosi onnekkaita ja niiden eläinten tarinoita on aina ilo lukea ja kuulla :) Uskaltauduitko katsomaan ohjelman? Mauno makoili mun kainalossa kun katsoin ohjelmaa. Siinä vaiheessa kun oli aika tehdä valinta siellä Romanian tarhalla, niin pääsi kyllä itku :'(

      Poista
    2. Joo, katoin.. Onneks siinä oli aika vähän kuvattu sitä sontaa, mitä elämä paikallisilla koiratarhoilla on! Tollaset päätökset ja työ vaatii ihan hillittömästi luonteen lujuutta! Iso hatun nosto niille ihmisille!

      Poista
  6. Aivan ihana ja hellyyttävä kaveri! Ja vihdoin ohjelma, joka on puuttunut tärkeään ongelmaan.
    Mulla on myös oma rescue-koira Donna, kirjoitin hänen tarinastaan postauksen tänne:
    https://ireachforthestars.wordpress.com/2015/01/28/rekusta-rakkaaksi/
    Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kommentista! Täytyykin tulla heti lukemaan sun blogia ja etenkin tuo postaus. Mukavaa viikonloppua! :)

      Poista

Kiitos kommentista! ♥